Saarioispuolen Metsästysseura ry

Opettavainen tarina 30 vuoden takaa.

"Meistä kukaan ei voi sanoa itsestään olevansa erehtymätön ja kaiken osaava. Ollessamme tekemisissä luonnossa riistaeläimien kanssa oppii ja tapahtuu aina uusia asioita."

Marraskuun 13 päivänä vuonna 1971 oli pieni kirpeä pakkanen ja maa huurteessa, lunta ei vietä ollut. Saarioispuolen metsästysseuran hirvijahti oli käynnissä. Oltiin passissa Santin ns. metsäautotiellä, Kasarmin portilta hoitanan kautta Mastian eteläpäätä kohti kaartaen miehet passipaikoillaan, oli menossa Rajasuon veto. 'Kasarminportilla nousevassa rinteessä silloisessa hakkuuaukeassa on iso kivi. Tällä kivellä seisoi passissa kokenut ja taitava hirvimies odottaen (Rajasuon ja hautamäen välisestä maastosta hirviä nousevaksi kohti Hopeavuorta, mikä oli tunnettu hirvien kulkureitti. Ajon lähestyessä nousikin mainitusta suunnasta neljä hirveä; lehmä ja vasa, kaksi urosta joista toinen pieni tappisarvi. Hirvet pysähtyivät pienen kuusitureikon taakse, olivat ampumaetäisyydettä. 'Aikuisen hirven kaatoon ei enää lupia ollut, vasapakko oli päällä. Laukaus kajahti ja kiiri kaikuna kautta passiketjun. Ampujan rientäessä paikalle missä hirvet olivat seisseet totesi hän, että ampumansa hirvi olikin tappisarvi. Oli käynyt inhimillinen vahinko, vasa ja tappisarvi olivat vaihtaneet paikka niin ettei ampuja sitä havainnut.

Hirvi myytiin Kaurasella valtion lukuun kaikkien lakien, asetuksien ja pykälien mukaan. Tämän tapauksen jatkeen tulevina vuosina kivi sai nimekseen Tammisen kivi. Kaikki tiesivät ja tietävät tänäkin päivänä mihin mennä kun pomo käskee Tammisen kivelle passiin, nyt viime vuosina kiveä ei ole voitu passipaikkana käyttää koska paikatta kasvaa 30-vuotias metsä. Aikanaan taas, ehkä 15 - 25 vuoden kukuttua hakataan metsä, nämä mainiot passipaikat nousevassa rinteessä paljastuvat, uskon ja toivon seuraavan sukupolvenpassimiehen ylväänä seisovan Tammisen kivellä odottamassa hirveä tulevaksi.

Vuosikymmenien kuluessa on vakiintunut useita passilinjoja ja näillä sitten on erilaisia nimiä metsälohkon, tien tai muun maastokohdan mukaan. On Koivussuon ajo, Rajasuon ajo, ranta-ajo Selkätielle, vuorten vati, Kylmänkorven ajo jne. Hauskinta on, että eräs passilinja sai nimen 200 litran polttoaine tynnyrin mukaan, Tynnyrilinja. Vanhapassilinja Kiehosta Maatialan talvitietä Hopeavuoren kautta Patavuoriin muuttui Tynnyrilinjaksi. Aikanaan olivat metsätyökonemiehet unohtaneet tyhjän polttoaine tynnyrinsä pienelle mäenkumpareelle hopeavuoren taakse. Vuoden 2001 hirvijahti päättyi 10.11. hopeavuoressa juuri tälle Tynnyrilinjalle.

Toinen mielenkiintoinen nimi mistä allekirjoittanut ottaa vastuun, on Bermuda. Paikka sijaitsee Muurassuon eteläpäässä Ryöstönmäen mäkien tuntumassa missä uudet metsäautotiet muodostavat kolmion. Metsästyskaverien kanssa alueella jänisjahdissa ollessa, tapahtui usein jopa mystisiä asioita. Ajo loppui yhtäkkiä kuin naulan kantaan ilman, että syytä saimme selville. Alue on aina ollut erittäin riistaista ja on sitä vieläkin, mutta suo ja sen reunamilla olevat louhikot syynä, että jäniskin tekee "kepposet", ketusta nyt puhumattakaan.

Aloin tätä aluetta pienessä porukassa kutsua Bermudaksi. Siitä se sitten vuosien saatossa levisi laajemmalle ja nyt kaikki hirvimiehetkin tietävät Bermudan.

Hirvipasseista, jos koko Saarioispuolen metsästysseuran historia otetaan mukaan. Ylivoimaisesti eniten hirviä ovat antaneet Lahisissa ranta-ajo Selkätien passi ja isolta metsältä Rajasuon ajo Santin metsäautotielle missä tammisen kivikin sijaitsee.

Tämän tarinan ajatus syntyi, kun Mattilan Maurin kanssa syksyn hirvijahdin tiimoilta muistelimme menneitä. Tappisarven sarvet ja leukaluun kuusi hammasta unohtuivat meidän saunan vintille, ovat vuosien saatossa perstoutuneet, mutta nyt tallennettu lautaan. Jätän seuran puheenjohtajan Pauti Nyströmin ratkaistavaksi, tallennetaanko kirjoitukseni tuleville sukupolville?.

23.11.2001.
Yrjö Tähti